sunnuntai
tänään oli viiden minuutin unipätkiä aamukuudesta alkaen, maailman parasta maitokahvia, auringonpaistetta parvekkeella ja kasvavia orvokkeja, katkonaisesti kuluvaa aikaa, suunnitelmienmuutoksia, pitkästyttäviä junamatkoja (har-vi-nais-ta), raikasta tuulta sukkahousujen läpi iholle, tuoretta ananasta, odottelemista, nuupahtamista vastaan taistelemista, ei-liian-vaimentavien korvatulppien virkaa toimittavat vessapaperitupot korvissa, tanssimista silmät kiinni, tanssimista muutenkin, asemalaiturilla kyhjöttämistä, myöhästyviä ja korpeen pysähteleviä junia ja katkeilevia ajatuksia.
myös ensimmäinen aamu tällä päällä.
lauantai
peilikuva-arvoitus
(yöllä katsoin peiliin silmät auki, en tuomiten en kiusaten
katsoin niin kuin katsotaan jotain uutta, jotain muuta
tarkastelin, muodostin huulillani rohtuneet sanat
ollaan kasvettu erilleen ja oon pahoillani siitä
aloitetaan nyt sellaisesta mikä on tärkeää
hauska tutustua, kertoisitko itsestäsi
mitä on katseesi ja uniesi takana
tehtäisiinkö jotain mukavaa
voitaisiin hei ystävystyä
peilikuva-arvoitus)
Tunnisteet: runontapainen
tiistai
just a matter how I define my state of mind
pakkasin pesäni laatikoihin ja siirsin sen keskelle rappioromanttista betoni
parvekkeelta näkyy alueen ainoa kaunis rakennus ja yksi alueen kauniista pikku puistoista.
niitä on kai istuteltu tasapainottamaan kaikkea tätä harmautta ja dekadenssia.
pidän tästä paikasta, täällä on tilaa olla anonyymi ja olla olemassa.
taivaanranta on persikkaisen oranssihtava, pidän siitäkin.
harhailin keskustassa ystäväni kanssa, pidin myös siitä
ostimme yhdessä hassut korvakorut, yhdessä koska kummallakin on vain yksi korvakorulle sopiva reikä
pidän myös upottavasta ja hieman rumasta sohvasta parvekkeellamme
siitä, että hiukseni saa tosi pikkuiselle ja säälittävälle letille
tunteesta jaloissa kun on kävellyt paljon muttei liikaa
regina spektorin uuden levyn sävelistä
huolehtivaisesta tekstiviestistä
tyynestä tunteesta
kirsikkaoluesta
innostuksesta
auringosta
seurasta
tämä päivä oli hyvä päivä
perjantai
sadetta ja sadettaja
sano mulle, sano mulle
"rakas avaan puserosi napit"
hänkin sanoi niin
ja kun suljen silmäni
tää menee ihan hyvin
synkäksi kuvittelen sinitaivaan
sinut toiseksi
silloin sataa
Tunnisteet: lyriikkavaras
oon jossain kaukana
kummaa, kuinka
renkaiden humina voi yhtäkkiä kuulostaa suurelta
tuulelta, sellaiselta joka tarttuu helmaan ja vie
pois, tarttuu ranteisiinnilkkoihinnytmennään
voi onko sittenkin juna, Riihimäelle tai Pietariin
pois joka tapauksessa
(paettaisiinko nyt heti)
ihme juttu sekin miten olet ollut
talven kipakoista tanssiaskelista saakka pakkasesta
palasina jääkaappini ovessa
vielä silloin vielä pitkään vielä joskus ne
lunta kuin rakkau tt a
saivat rubikin kuution kurkun pohjalle makaamaan
ja nyt yöperhosen kiertäessä ainoaa valoa
heinäkuun tuomassa uuninluukussa
se ei tunnukaan juuri miltään
mutta sinä --
en tahtoisi ajatella kuinka hyvästit odottavat
kulman takana varjoissa tummansinisissä takeissa
ja terävällä kengänkärjellään kampittavat heti
kun ehdin vasta oikoa itseni unesta,
haukotella mm rakastaisitko minua vähän
ja
näkemiin, hyvästi
----------------------------------------------------------------------
sitä löytää kaikenlaista kun pakkaa maailmaansa laatikoihin
vaikka maailmani onkin oikeasti ollut aika kauan muualla kuin kotona
kymmeniä papereita lappuja vihkonkulmia sellaisia joita en muista, kirjoitettu puistoissa sängyssä keskellä yötä huoneiden nurkissa busseissa metrossa luennoilla lampien rannoilla
(kai se tuo jotain lisää itseilmaisuun että ilmaisee muillekin kuin vain itselleen)
putoaminen on aina helpompaa kuin kiipeäminen
onneksi en pidäkään mistään liian helposta
heräsin keskellä yötä siihen että olin noussut istumaan
ehkä se olikin vain pahaa unta
mutta minä olen tässä ja se on tärkeintä.
Tunnisteet: lyhyesti, runontapainen